WE ARE ONE

WE ARE ONE
WE ARE ONE / copyright©SeijaTuulikki (omat kuvat)
ELÄMÄNI MAAN PÄÄLLÄ MUODOSTAA HELMINAUHAN. OLEN JOKA KEHOLLISTUMISESSANI MUODOSTANUT HELMEN, JA KEHOLLISTUMA KEHOLLISTUMAN JÄLKEEN HELMENI NÄYTTÄVÄT ERILAISILTA. TÄSSÄ KEHOLLISTUMASSA MINULLE TARJOTAAN APUA, JONKA KAUTTA SAAN TÄSTÄ HELMESTÄ KAUNIIN, SÄIHKYVÄN, PYÖREÄN HELMEN, JOKA HEIJASTAA KAIKKEA KAUNISTA YMPÄRILLÄÄN OLEVAA. SEURAAN SISÄISTÄ ÄÄNTÄNI JA HERÄTÄN AIKAISEMMIN HANKKIMANI VALMIUDET KÄYTETTÄVIKSI TÄSSÄ HETKESSÄ.

VAIN MINÄ OLEN VASTUUSSA SIITÄ, MITÄ ELÄMÄSTÄNI TULEE.


LUKIJANI, OLENNAINEN OSA KOKONAISUUTTA

LUKIJANI, oleellinen osa kokonaisuutta :)

torstai 30. toukokuuta 2013

MAAN JA PLEJADIEN YLÖSNOUSEMUS - TYÖ ALKAA, OSA 2


Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
27.5.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine


Sandy, Mytrian kontaktihenkilö puhuu:
 
Luulen tavanneeni jonkun. Hän on vaalea ja hänellä on pistävän siniset silmät. Meillä näytti olevan välittömästi yhteys, kun silmämme kohtasivat. Hän näytti jopa tutulta, mutta kenties tämä johtuu unista, joita minulla on ollut tähtialuksella olemisesta. Tapasin hänet itse asiassa seisoessani kaupan jonossa.
 
Olin ollut niin masentunut, etten ollut käynyt ruokakaupassa pitkään aikaan. Siksi minulla oli valtava määrä tavaraa. Tämä mies - Jason oli hänen nimensä - oli takanani jonossa ja hänellä oli vain muutama asia, joten päästin hänet ohitseni. Onneksi jono oli niin pitkä, että meillä oli muutama minuutti aikaa puhua. Sitten kun pääsin autolleni, hänen autonsa oli parkkeerattuna ihan viereen. Tarkoitan siis: miten todennäköistä tämän tapahtuminen on? Jason tervehti, melkein kuin olisi odottanut minua ja auttoi lastaamaan tavarat autoon.
 
Sitten kun auto oli lastattu, hän kysyi, halusinko lähteä kahville. Aloin sanoa "ei", koska jäätelöni sulaisi - sitten nauroin itselleni. Saisin lisää jäätelöä, mutta en kenties koskaan enää näkisi tätä upeaa miestä. Näin hänet kuitenkin uudestaan. Itse asiassa olemme tavanneet tai puhuneet joka päivä sen jälkeen, koska tapasimme vasta kaksi viikkoa sitten. Sovimme niin upeasti yhteen, että tuntuu siltä, että olisimme tunteneet toisemme aina.
 
On mielenkiintoista, miten rakkaus on parasta lääkettä masennukseen, koska en ole ollut yhtään masentunut tavattuani Jasonin. Oi, sanoinko tosiaan "rakkaus"? En halua tuoda huonoa onnea tälle suhteelle, mutta jotenkin vain tiedän, että meidän on tarkoitus olla yhdessä.
 
Mytre puhuu:
 
Olen ylivalaissut ihmisiä aiemminkin, mutta en ole ajatellut sulautumista yhteen ITSENI matalamman taajuuden kanssa samalla tavalla, kuin Arcturuslainen sulautui yhteen minun kanssani. Olen ollut niin niiden oppituntien vallassa, jotka liittyivät moniulotteisen ITSENI korkeampiin ilmaisuihin, etten ollut edes ajatellut, että olen korkeampi ilmaisu jollekin ITSENI matalammalle taajuudelle.
 
Koska Mytre-itseni resonoi ajan rajojen ulkopuolella, minun oli hyvin yksinkertaista nähdä etukäteen kolmannen ulottuvuuden ilmaisuni maan päällä vuoden 2013 aikajanalla. Havaitsin, että minulla oli 10 moniulotteisen ITSENI fyysistä ilmaisua tuolla aikajanalla.
 
Viisi naista ja kolme miestä oli vääränikäisiä, naimisissa tai haluttomia olemaan yhteydessä kanssani - edes yökehossaan. Jäljelle jäi kaksi miestä, jotka olivat tiedostamatta avoimia yhteydelleni. Toinen heistä asui kuitenkin kaukana Sandystä ja oli hyvin tyytyväinen elämäänsä. Jason asui eri kaupungissa kuin Sandy, mutta hän oli kiinnostunut työpaikasta tuolla alueella ja halusi epätoivoisesti muutosta elämäänsä. Näin ollen hän oli paras valintani.
 
Siksi Jasonista tuli moniulotteisen ITSENI fyysinen ilmaisu, jonka kanssa sulautuisin yhteen. Koska Sandy on yksi Mytrian ITSEN ilmaisuista tuolla aikajanalla ja Jason yksi minun 3D-ilmaisuistani, rakastuminen toisiinsa olisi enemmänkin tunnistamista. Sandy tarvitsi kovasti rakkautta ja tukea, koska Mytria oli lähtenyt, ja hän olisi avoin tapaamaan uuden ystävän, mutta ensin minun olisi sulauduttava yhteen Jasonin kanssa.
 
Mytria näytti vain "kävelleen" Sandyyn, mutta olen varma, että se oli monimutkaisempaa. Mytria oli myös ollut parantaja ollessaan violetin liekin hoitaja kotimaailmassamme. Kuvittelen, että tuo kokemus teki hänelle helpommaksi sulautua yhteen toisen persoonan kanssa. Toisaalta minä taas olin ollut soturi ja minua oli opetettu pitämään tiukat rajat itsen ja toisten välillä. Minulla oli kuitenkin kokemus sulautumisesta yhteen korkeamman versioni, Arcturuslaisen, kanssa, mutten ollut koskaan sulautunut yhteen matalamman ilmaisuni kanssa.
 
Kutsuin Arcturuslaista, mutta koska tämä vastannut, se merkitsi, että minun oli tehtävä tämä yksin. Koska Arcturuslainen opetti aina esimerkillä, oletin, että se halusi minun käyttävän sulautumiskokemustani oppituntina, minkä sain ajattomassa nyt-hetkessä. Siksi aloin muistella, miltä tuntui, kun Arcturuslaisen tietoisuus ympäröi minut ja täytti ehdottomalla rakkaudella.
 
Siksi täytin olemukseni ehdottomalla rakkaudella ja astuin Jasonin auraan. Välittömästi tunsin ehdottoman rakkauden kulkevan meidän kummankin muodon läpi. Tämä ehdoton rakkaus salli meidän rentoutua ainutlaatuiseen kokemukseen, että on vapaa pelosta tai epäilystä.
 
Kyllä, tarvitsisin vähän "aikaa" suhteen muodostamiseen Jasonin kanssa, aivan kuin Arcturuslainen minun kanssani. Aloitin kommunikointimme, kun hän oli unikehossaan. Yö toisensa jälkeen sulauduin yhteen hänen astraalikehonsa kanssa, kun matkustimme tiedustelualukselle, mikä leijui maan ilmakehän yläpuolella. Sitten vein hänet emäalukselle, mikä teki mitä suurimman vaikutuksen häneen. Olin yllättynyt, miten nopeasti hän pelasi yhteen kanssani.
 
Itse asiassa Jason oli niin vastaanottavainen opetuksilleni ja ehdotuksilleni, että päätin sulautua yhteen vain hänen neljännen ulottuvuuden astraalikehonsa kanssa. Tällä tavalla pystyisin ehkä paremmin suojautumaan fyysisen maan myriadeilta harhakuvilta ja pelkopohjaisilta tunteilta tuolla aikajanalla. Noin kolmen kuukauden jälkeen maa-aikaa, laajensin olemukseni Jasonin astraalimuotoon. Hän ei näyttänyt muistavan "uniaan" vierailuista tähtialuksilla tai edes yöllistä keskusteluamme. Hän alkoi kuitenkin muuttaa kovasti elämäänsä.
 
Hän alkoi joogata ja viehättyi kovasti meditoinnista. Hän sanoutui irti työstä, mitä hän vihasi, ja muutti nykypaikkakunnalleen (mikä on hyvin lähellä Sandyä) ottaakseen työpaikan yrityksestä, mikä oli tavoitellut häntä jonkin aikaa. Palkka on melko paljon pienempi, mutta työ on paljon luovempaa.
 
Samaan aikaan Sandy yritti päästä masennuksesta. Hän on käynyt ulkona enemmän ja tehnyt pitkiä kävelylenkkejä. Itse asiassa hän meni ruokakauppaan, koska hän oli päättänyt lakata syömästä roskaruokaa ja laittaa itselleen terveellisiä aterioita. Vaikuttaa siltä, että Mytrialla oli enemmän vaikutusta Sandyyn, kuin hän luuli.
 
Minulle on jo erittäin mielenkiintoinen kokemus asua neljännen ulottuvuuden muodossa. Voin ymmärtää täysin, miten Mytria eksyi fyysiseen muotoon, kun harhakuvat ovat siellä hyvin addiktoivia. Kolmannen ulottuvuuden muoto on uskomattoman tiheä ja sitä on ruokittava säännöllisesti. Sen jälkeen kun olin sulautunut Jasonin auraan, olin alkanut täysin ymmärtää, miksi hän jäi kiinni vihaamaansa työpaikkaan paikkakunnalla, mistä hän ei pitänyt. Selviytymispelko on niin äärimmäistä kolmannessa ulottuvuudessa, että se muistuttaa minua taisteluvuosistani galaktisissa sodissa.
 
Minulla on nyt paljon enemmän kunnioitusta maan ihmisiä kohtaan, mitä minulla on koskaan ollut. Käytän neljännen ulottuvuuden muotoa ollen samanaikaisesti tietoinen korkeammasta ilmaisustani ja kuitenkin minusta tuntuu epämukavalta. Kavahdan ajatellessani, miten vaikeaa on pakko olla niillä ihmisillä, jotka eivät ole muistaneet korkeampaa ilmaisuaan. Kun sanon tämän, käsitän, miksi olen jäänyt pelkästään Jasonin auraan. EN saa eksyä tähän harhaan niin kuin Mytria. Mytria kuitenkin vapautti itsensä, vaikkakin unohti jotkin ulottuvuuksienvälisen matkustamisen tärkeät tekijät, kuten tukevan maadoittumispisteen luominen.
 
Päätös jäädä Jasonin maa-astian tähän taajuuteen on hyvä ajatus. Vaikka ensisijainen suhteeni Jasoniin on hänen neljännen ulottuvuuden auransa kautta, voin paremmin muistaa todellisen ITSENI. Opin Mytrialta, että täydellinen sulautuminen yhteen kolmannen ulottuvuuden kehon kanssa voi tehdä erittäin vaikeaksi muistaa moniulotteisen ITSENSÄ.
 
Tässä neljännen ulottuvuuden yhteydessä pystyn olemaan vuorovaikutuksessa Jasonin kanssa hyvin henkilökohtaisella tavalla. Koska Jason tapasi myös Mytrian maadoittuneen Sandy-ilmaisun, olen kokenut rakastumisen Mytrian olemukseen aina vain uudestaan. Se on todella upea tunne.
 
Mytria puhuu:
 
Olimme asettuneet Almonin kanssa vanhaan ystävyyssuhteeseemme. Vaikka hän on Mytren rinnakkaisilmaisu, hän on luonut tuosta olemuksesta uusia osia, jotka ovat hyvin erilaisia kuin Mytre. Nautin taas olemisestani Almonin kanssa, mutta se saa minut myös kaipaamaan Mytreä. En pysty kommunikoimaan Mytren kanssa, koska eksyin Sandyn maa-astiaan, ja tuntuu, kuin olisimme olleet erossa liian pitkään. Olen kuitenkin saamassa takaisin yhteyteni Mytren ja Sandyn kanssa. Itse asiassa tunnen, että jotain erittäin upeaa tapahtuu Sandyn elämässä. Itse asiassa tuntuu, siltä että hän on rakastumassa.
 
Samaan aikaan minusta tuntuu, kuin Mytre olisi Sandyn kanssa, mutta ei todellisena ITSENÄÄN. Kyllä, kun virityn rakkaaseen Mytreeni, oivallan, että hänkin on astunut maa-astiaan samalla aikajanalla kuin minä. Ei, odottakaa - hän ei ole astunut siihen täysin. Kyllä, luulen, että hän on tuon henkilön, miehen, neljännen ulottuvuuden aurassa. Voi hyvänen aika, tuo mies on Sandyn kanssa ja he ovat rakastumassa. Mytre, rakkauteni, ITSENI - olette luoneet rakkausmajakan opastamaan minut takaisin sinne, mistä aloitin tämän matkan.
 
Mietin, uskallanko kaksoispaikantua sinne, kun minun on saatettava loppuun se, mitä Almon ja minä aloitimme. Ei, ei vielä. Minun on saatava moniulotteinen muistini enemmän takaisin. Oneksi voin TUNTEA Mytren - silloin olen varma, että hän voi tuntea minut. Kuitenkin heti kun olen täysin parantunut, etsin tavan kommunikoida suoraan hänen kanssaan. Kenties pystyn kutsumaan Arcturuslaista apuun? Teen sen pian.
 
Tällä erää olen tyytyväinen tietoon, että Mytre auttaa minua. Itse asiassa voi hyvinkin olla, että tämä tilanne on jumalaisessa suunnitelmassamme. Eihän ole virheitä tai sattumia, on vain odottamattomia tapahtumia.
 
Jason puhuu:
 
Olen päättänyt pitää päiväkirjaa tästä matkasta, minkä olen aloittanut. Vasta muutama kuukausi sitten kävin liikenteen ja savusumun täyttämässä suurkaupungissa työssä, mitä vihasin, mutta mistä pelkäsin lähteä. Itse asiassa käsitän nyt, että pelkäsin monia asioita. Jos olen rehellinen itselleni, niin kärsin kroonisesta ahdistuksesta. Joka päivä oli taisteltava itseni ylös sängystä ja kohdattava liikenne, mitä vihasin, työpaikka missä aivoni olivat kuolleet ja ystävät, jotka pystyivät pitämään hauskaa vain ollessaan puolittain tai täysin juovuksissa.
 
En tiedä, miten sain rohkeutta lopulta ottaa tämän uuden ja upean työpaikan ja muuttaa tähän rauhalliseen pikkukaupunkiin, mitä ympäröi luonto. Aloin myös patikoida ja joogata. Aiemman elämäni ystävät nauraisivat minulle, jos tietäisivät minun meditoivan. Jos koskaan yritin kertoa heille unelmistani, he nauroivat minut ulos baarista. En edes tiedä, missä täällä on baari, ja jätin television edelliseen asuntooni.
 
Minun täytyy olla vain hiljaa sisälläni jonkun aikaa. Myös uusi työpaikkani vaatii paljon kotitöitä, kun opettelen kaikkia uusia graafisia ohjelmia tietokoneellani, mikä minulle annettiin. Vanha työpaikkani ei antanut minulle mitään - paitsi kritiikkiä. Tietysti he luultavasti tiesivät, että vihasin olla siellä. Saatoin nähdä helpotuksen heidän silmissään, kun sanouduin irti. Ystäväni vain läimäyttivät minua selkään ja sanoivat: "Voi, sinä palaat pian." Kiitos tuesta, kaverit.
 
EI, en aio olla enää marttyyri. Itse valitsin heidät ystävikseni ja itse päätin pysyä vihaamassani työpaikassa. Miksi tein nuo valinnat? On myönnettävä, että pelkäsin vain muutosta - mitä tahansa muutosta. En ole varma, mistä sain rohkeuden lopulta muuttaa elämäni, mutta rohkeuteni jatkuu.
 
Itse asiassa tapasin jonkun! Seison jonossa hänen takanaan ruokakaupassa ja tunsin välittömästi vetoa häntä kohtaan. Hänellä oli valtava kärryllinen ruokaa ja hän kehotti minua menemään edelleen. Kiva tyttö! En ole tavannut ketään kivoja ihmisiä pitkään aikaan. Tässä sitä taas mennään marttyyrinä. Voin nyt myöntää, että olin niin eksynyt omaan pelkoon, että aloin käyttää "potkaise minua" -kylttiä. Sitten ihmettelin, miksi olin sellainen uhri. Ei enää. Sain rohkeuteni takaisin ja pidän sen.
 
Myös puhuin Sandyn kanssa - se on naisen nimi - kun olimme jonossa. Sitten minulla oli rohkeutta jäädä seisomaan autolleni, jotta näkisin hänet, kun hän lähti kaupasta. Miten automme oli voitu parkkeerata ihan toistensa viereen? Sen on oltava jokin merkki.
MAAN JA PLEJADIEN YLÖSNOUSEMUS - TYÖ ALKAA, OSA 2
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Ei kommentteja: