Auringon Poika ja Kuun Tytär

 

Auringon Poika ja Kuun Tytär

Auringon poika eli Auringon tyttöjen keskellä ja huomasi heistä vain kaikkein kauneimmat. Auringon poika oli kaikista maailman pojista itserakkain ja toisia huonosti kohtelevin lellipentu.

Kun Auringon pojan oli lähdettävä toteuttamaan tehtävää kuun valtakuntaan, hän tapasi kuun tyttären.

Kuun tytär oli kaunein tyttö jonka Auringon poika oli koskaan tavannut.

Auringon poika yritti kaikin keinoin hurmata Kuun tyttären, mutta tämä ei edes tuntunut huomaavan poikaa.

Eräänä iltana Auringon poika lähti seuraamaan kuun tytärtä. Hän seurasi tyttöä, kunnes tyttö tuli pienen lammen rantaan. Auringon poika jäi puskan taakse katselemaan kuun tytärtä, sillä hän ei halunnut säikäyttää tyttöä.

Kuun tytär istui lammen rantaan ja alkoi laulaa.

Se oli kauneinta, mitä Auringon poika oli koskaan kuullut.

Kun kuun tytär lopetti laulamisen, Auringon poika tunsi muuttuneensa. Enää häntä ei kiinnostanu tytöissä vain ulkonäkö, vaan hän kiinnitti enemmän huomiota vain luonteeseen.

Parin seuraavan päivän aikana kaikki huomasivat Auringon pojan muuttuneen. Muutoksen huomasi myös kuun tytär.

Siitä alkoi auringon pojan ja kuun tyttären tarina.

Kun Auringon pojan oli aika palata takaisin Auringon valtakuntaan, hän ei halunnut lähteä. Hän halusi jäädä Rakkaansa luo Kuun valtakuntaan.

Kun Auringon poika ja Kuun tytär suutelivat hyvästiksi, tapahtui ihme: Auringon pojan ympärille muodostui hopean harmaa sumu. Kun sumu hälveni, auringon poika oli muuttunut kuun pojaksi.

Niin Auringon Poika saattoi jäädä ainoan tytön luo, jota hän oli koskaan oikeasti Rakastanut.

Otettu :

Rakkausrunot

Auringon poika ja Kuun tyttö

Auringon poika ja Kuun tyttö asuivat kaukana avaruuden mailla. Kuun tyttö huomasi että hän loisti vain tuon Auringon pojan antaessa hänelle valoaan, ja että hänellä ei ollutkaan omaa loistettaan. Hän tuli surulliseksi mutta alkoi ymmärtää, että hän oli olemassa vain tuon Auringon pojan vuoksi, jotta tämä voisi antaa loistettaan myös öisin maahan. Kuun tytön mielialat kuitenkin näkyivät aina maahan hyvin selvästi. Aina kun Kuun tyttö ei kuullut Auringon pojasta mitään, alkoi hän hiljalleen hiipua ja haihtua pienemmäksi ja pienemmäksi, kunnes hänestä ei näkynyt paljon mitään. Onneksi Auringon poika aina antoi kuulua itsestään ennen kuin Auringon tyttö katosi kokonaan, jotta tämä saattoi taas löytää itsensä, kasvaa rakkaudessa kokonaiseksi ja loistaa täytenä siitä tunteesta, jota hänellä oli Auringon poikaa kohtaan. Ja joskus harvoin kun nämä kaksi tapasivat toisensa taivaalla erityisessä seremoniassa, sai Kuun tyttö Auringon pojalta sormuksen, joka liitti heidät yhteen.

Katjushka