Hiljaisuus on tärkeää, koska lähde tai Jumala tai jumaluus - miksi tahansa haluankin sitä kutsua - ei ole mitään sellaista, mitä tavoittelen tai mitä kohti kurkotan, se on jotain sellaista, minkä muistan.
Tosiasia on, että olen jumaluus. Olen osa lähdettä.
Lähteeseen, Jumalaan, yhdistymisprosessi vaatii jossain määrin hiljaisuutta.
Tuossa sisäisessä hiljaisuudessa muistan, kuka todellisuudessa olen.
Tuossa sisäisessä hiljaisuudessa mieleni voi alkaa oivaltaa, millaiselta tuntuu olla todellinen itseni.
Se hiljaisuus joka todellisuudessa olen, on paras tapani havaita jumaluus tai lähde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti