Syyllisyys-häpeäkehä
Sellaiset tunteet kuin syyllisyys ja häpeä eivät ole tyhjiössä. Ne ovat osa pitkää toimintaprosessia, johon liittyy näitä tunteita aikaansaaneita ihmisiä ja tilanteita. Muistamme vain tämän prosessin lopun - miten kamalalta meistä tuntuu. Tätä on toistettu riittävän usein estämään meitä siirtymästä eteenpäin heti, kun tunnemme aavistuksenkin siitä. Mutta jos pysäytämme kehän, kun se alkaa, ja päästämme irti pelosta, mitä meillä liittyy syyllisyyteen tai häpeään, ne siirtyvät taustalle ja menevät takaisin menneisyyteen, missä ne alkoivat.
Syyllisyys on yksi tapa, jolla toiset manipuloivat meitä. Vanhemmat käyttävät usein syyllisyyttä kontrolloidakseen lapsiaan uskoen, että näyttämällä heidän käyttäytymisensä seuraukset toisiin he oppivat huomaavaisiksi ja myötätuntoisiksi. Se on takaperoinen tapa sanoa, että meidän pitäisi olla tietoisia yhteydestämme toisiin. Mutta sitten välttelemme toimintaa ja näin yritämme minimoida tuntemaamme syyllisyyttä, silloin kun laitamme omat tarpeemme ja halumme toisten edelle - ja kadotamme perspektiivin siihen, mikä on tärkeää meille.
Häpeä on hyvin tuhoava manipulointimuoto, koska se vie syyllisyyden yhden askeleen pidemmälle. Jos sivuutamme syyllisyysjuonen, niin saamme siirron häpeään. Nyt olemme paha ihminen, tahditon, itsekäs tai palvelemme itseä sivuuttamalla toisten tarpeet. Omista tarpeistamme tulee häpeämisen kohde niiden ansiosta, jotka pitävät omia tarpeitaan tärkeämpinä. Jos häpeä-syyllisyyskehässä pystymme voittamaan syyllisyyden ja ylpeästi julistamme aikomuksemme palvella omia tarpeitamme, kimppuumme hyökätään olemuksemme ytimessä. Häpeä siirtää syytöksen siitä, mitä teemme, siihen kuka olemme. Harvat meistä pystyvät kestämään tämäntyyppisen hyökkäyksen, joten omaksumme häpeän ja siitä tulee osa uskomusjärjestelmäämme.
Silloin kun olemme oppineet nämä periaatteet hyvin, käytämme syyllisyys-häpeäkehää itseemme. Muutaman kierroksen jälkeen emme tarvitse ketään aiheuttamaan meille syyllisyyden ja häpeän tunnetta - tiedämme, mitä tehdä. Silloin kun laitamme omat halumme etusijalle, katsomme, mitä toiset haluavat tai odottavat meiltä, ja sitten päätämme, onko syyllisyydentunne ponnistuksen väärti. Jos päätämme sen olevan, sitten otamme häpeän riskin, kun teemme valinnan, jonka lopputulos väreilee energeettisesti ympärillemme.
Nyt tulee vaikea osuus: voimmeko astua tämän kehän ulkopuolelle, nähdä näiden energioiden keskinäisen pelin ja kysyä sydämeltämme, mitä haluan, sen sijaan että arvioimme jokaisen valinnan sitä kautta, mitä se maksaa meillä syyllisyytenä ja häpeänä?
Sellaiset tunteet kuin syyllisyys ja häpeä eivät ole tyhjiössä. Ne ovat osa pitkää toimintaprosessia, johon liittyy näitä tunteita aikaansaaneita ihmisiä ja tilanteita. Muistamme vain tämän prosessin lopun - miten kamalalta meistä tuntuu. Tätä on toistettu riittävän usein estämään meitä siirtymästä eteenpäin heti, kun tunnemme aavistuksenkin siitä. Mutta jos pysäytämme kehän, kun se alkaa, ja päästämme irti pelosta, mitä meillä liittyy syyllisyyteen tai häpeään, ne siirtyvät taustalle ja menevät takaisin menneisyyteen, missä ne alkoivat.
Syyllisyys on yksi tapa, jolla toiset manipuloivat meitä. Vanhemmat käyttävät usein syyllisyyttä kontrolloidakseen lapsiaan uskoen, että näyttämällä heidän käyttäytymisensä seuraukset toisiin he oppivat huomaavaisiksi ja myötätuntoisiksi. Se on takaperoinen tapa sanoa, että meidän pitäisi olla tietoisia yhteydestämme toisiin. Mutta sitten välttelemme toimintaa ja näin yritämme minimoida tuntemaamme syyllisyyttä, silloin kun laitamme omat tarpeemme ja halumme toisten edelle - ja kadotamme perspektiivin siihen, mikä on tärkeää meille.
Häpeä on hyvin tuhoava manipulointimuoto, koska se vie syyllisyyden yhden askeleen pidemmälle. Jos sivuutamme syyllisyysjuonen, niin saamme siirron häpeään. Nyt olemme paha ihminen, tahditon, itsekäs tai palvelemme itseä sivuuttamalla toisten tarpeet. Omista tarpeistamme tulee häpeämisen kohde niiden ansiosta, jotka pitävät omia tarpeitaan tärkeämpinä. Jos häpeä-syyllisyyskehässä pystymme voittamaan syyllisyyden ja ylpeästi julistamme aikomuksemme palvella omia tarpeitamme, kimppuumme hyökätään olemuksemme ytimessä. Häpeä siirtää syytöksen siitä, mitä teemme, siihen kuka olemme. Harvat meistä pystyvät kestämään tämäntyyppisen hyökkäyksen, joten omaksumme häpeän ja siitä tulee osa uskomusjärjestelmäämme.
Silloin kun olemme oppineet nämä periaatteet hyvin, käytämme syyllisyys-häpeäkehää itseemme. Muutaman kierroksen jälkeen emme tarvitse ketään aiheuttamaan meille syyllisyyden ja häpeän tunnetta - tiedämme, mitä tehdä. Silloin kun laitamme omat halumme etusijalle, katsomme, mitä toiset haluavat tai odottavat meiltä, ja sitten päätämme, onko syyllisyydentunne ponnistuksen väärti. Jos päätämme sen olevan, sitten otamme häpeän riskin, kun teemme valinnan, jonka lopputulos väreilee energeettisesti ympärillemme.
Nyt tulee vaikea osuus: voimmeko astua tämän kehän ulkopuolelle, nähdä näiden energioiden keskinäisen pelin ja kysyä sydämeltämme, mitä haluan, sen sijaan että arvioimme jokaisen valinnan sitä kautta, mitä se maksaa meillä syyllisyytenä ja häpeänä?
URIEL PARANTAA
Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman
Uutiskirjeestä 30.8.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Sinun täytyy nyt antaa itsellesi lupa muistaa ja kokea jumalaisen itsesi yhdistynyt luonne. Se perusolento joka olet, on Varjon ja Valon yläpuolella. Ja koska se ei tuomitse mitään Sinussa ei-hyväksyttäväksi tai vääräksi, se on Pelon ja Syyllisyyden yläpuolella.
Kun yhdistyt tähän jumalaiseen tietoisuusvirtaan, huomaat sen välittömästi. Alat tuntea rauhaa itsesi kanssa. Tämä tyyneys voi olla vierasta aluksi - yksinkertaisesti koska sisälläsi kamppaileva valo ja pimeys eivät ole sallineet sinun tunnistaa sitä.
Kun lopulta hyväksyt, että jumaluutesi on kaikkien "oikein tai väärin" -ajatusten tai syyllisyyden ja häpeän tunteiden yläpuolella, niin todellinen Rauha asettuu Sinuun kaikessa, mitä teet, ilmaiset ja tunnet. Alat kokea tuomitsemattomuuden Rauhaa ja itsensä Hyväksymisen Totuutta.
Kaikki on hyvin, Ystäväni. Ota tämä Rohkea Askel nyt muistaaksesi oman jumaluutesi.
Olen Saint Germain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti