LÄHDE:KynttilänpäiväVielä vajaa vuosisata sitten maassamme oli yleisenä tapana vastasynnyttäneiden "kirkotteleminen." Sillä tarkoitettiin rukoustoimitusta, jossa vastasynnyttäneen ja hänen lapsensa puolesta rukoiltiin ja lapsesta ja synnytyksen vaaroista selviämisestä kiitettiin Jumalaa. Kansan keskuudessa ajateltiin, että äidin oli näin puhdistauduttava ennen kuin hän oli yhteisökelpoinen. Tapa oli peräisin Raamatusta, jossa kerrotaan Marian tulleen Mooseksen lain mukaisesti 40 päivän kuluttua poikalapsen syntymästä temppeliin uhraamaan kaksi kyyhkystä. Naisen katsottiin Israelissa olleen epäpuhdas ja yhteisökelvoton synnytyksen jälkeiset viikot. Tällä menettelyllä suojattiin synnyttänyttä ja lasta niiltä tautivaaroilta, jotka olivat tarjolla siellä, missä liikkui paljon ihmisiä.
Kynttilänpäivä nimi tulee katoliselta ajalta, jolloin vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Kynttilän liekki kuvaa Jumalaa tai Kristusta, "maailman valkeutta." Sanotaankin, että kynttilänpäivänä "joulu viimeisen kerran katsoo taakseen." Vahakynttilän sanotaan kuvaavan Kristuksen kolmea luontoaan. Vaha on Kristuksen ruumis, kynttilän sydän kuvaa Kristuksen puhdasta sielua ja liekki on Kristuksen jumaluuden vertauskuva. Meidän luterilaisessa kirkossamme vietetään kynttilänpäivää, jolloin voi osallistua "kynttiläjumalanpalveluksiin." Niiden keskeinen aihe on Jeesus maailman valona.
Kynttilä ja palava liekki yhdistetään usein meditointiin. Ihminen on kautta historiansa viihtynyt palavan nuotion tai muun elävän liekin äärellä. Siinä iltanuotion äärellä hän on kuullut lukemattomia tarinoita. Monitahoisesti palava iltanuotio on oivallinen paikka pysähtyä ja miettiä elämän ihmettä. Kynttilän liekki hauraudessaan ja yksinkertaisuudessaan on kuitenkin enemmän. Sen voi puhaltaa pienellä henkäisyllä sammuksiin. Mutta sen voi antaa palaa. Se haastaa herkkyyteen, hiljaisuuteen ja kertoo aina itseään suuremmasta valosta, jota muut suuretkaan valot eivät voita. Kynttilä kristillisenä symbolina haastaa meitä kysymään itseltämme, millaista valoa me ympärillemme heijastamme. Kristitty voi kertoa oman valonsa luonteesta arkisessa elämässään jokapäiväisellä tavallaan elää.
(lukio, yläaste) Hannu Koskinen
http://oppiminen.yle.fi/saamelaisten_kansallispaiva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti