WE ARE ONE

WE ARE ONE
WE ARE ONE / copyright©SeijaTuulikki (omat kuvat)
ELÄMÄNI MAAN PÄÄLLÄ MUODOSTAA HELMINAUHAN. OLEN JOKA KEHOLLISTUMISESSANI MUODOSTANUT HELMEN, JA KEHOLLISTUMA KEHOLLISTUMAN JÄLKEEN HELMENI NÄYTTÄVÄT ERILAISILTA. TÄSSÄ KEHOLLISTUMASSA MINULLE TARJOTAAN APUA, JONKA KAUTTA SAAN TÄSTÄ HELMESTÄ KAUNIIN, SÄIHKYVÄN, PYÖREÄN HELMEN, JOKA HEIJASTAA KAIKKEA KAUNISTA YMPÄRILLÄÄN OLEVAA. SEURAAN SISÄISTÄ ÄÄNTÄNI JA HERÄTÄN AIKAISEMMIN HANKKIMANI VALMIUDET KÄYTETTÄVIKSI TÄSSÄ HETKESSÄ.

VAIN MINÄ OLEN VASTUUSSA SIITÄ, MITÄ ELÄMÄSTÄNI TULEE.


LUKIJANI, OLENNAINEN OSA KOKONAISUUTTA

LUKIJANI, oleellinen osa kokonaisuutta :)

tiistai 24. elokuuta 2010

Kalevala korun synty

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala_Koru

Varojen keräämiseksi muistomerkin pystyttämiseen
Heporauta esitti keväällä 1937 
Muistomerkki-
toimikunnalle
korujen valmistamista ja myymistä
esihistoriallisten mallien mukaan.
Ajatus ei ollut uusi, sillä
kansallispuvuissa oli jo vuosikymmeniä käytetty parisataa vuotta vanhoja korumalleja.
Lisäksi toiminimi A. Tillander Oy oli valmistanut hopeisia Kalevala-koruja jo vuodesta 1925,
joskin vain vähäisessä määrin ja arvokkaana käsityönä, niin että tämä oli vain pieni murto-osa tunnetun liikkeen laajasta toiminnasta. Elsa Heporaudan ajatus oli

kuitenkin suurimittaisempi: hän ei tähdännyt 

arvokkaiden uniikkikappaleiden 

luomiseen vaan laajaan valmistukseen. 

Korumallien tuottajaksi lähti Aino-Mari Mecklin.

40 ensimmäistä mallia hän valitsi Kansallismuseon
kokoelmista ja jo marraskuussa 1937
hän sai pidellä käsissään ensimmäisiä
valmistuneita kalevalakoruja.
Saman vuoden joulukuussa oli ensimmäinen
korunäyttely presidentinlinnassa
Kaisa Kallion teekutsujen yhteydessä,
jolloin laajalle kutsuvierasyleisölle 
esiteltiin
Muistomerkkiyhdistyksen 
toiminnan
ohessa Kalevala koruja.
Kalevala korujen ensimmäinen
myyntikausi hoidettiin
Aino-Mari Mecklinin kodista käsin.
Jokaiseen koruun liitettiin
käsin kirjoitettu historiikki
ja myös laskut hoidettiin käsin.

25. Kalevala Koru 
Kalevalan satavuotisjuhlissa 
1935 kirjailija Elsa Heporauta
ihmetteli, 
miksi juhlaväki oli 
pukeutunut frakkeihin
ja iltapukuihin. 

Hän halusi elvyttää
ja edistää suomalaista, 
erityisesti kalevalaista 
kansankulttuuria ja päätti 
aloittaa pystyttämällä 
muistomerkin Kalevalan 
runonlaulajanaisten muistoksi. 

Patsashanketta varten 
hän perusti 
muistomerkkitoimikunnan, 
joka ryhtyi valmistuttamaan
kalevalaisiin 
muinaiskoruihin 
perustuvia koruja. 
Niistä tuli menestys ja 
niin sai alkunsa 
Kalevala Koru Oy. 
Toimikunnasta puolestaan 
kasvoi perinne- 
ja kulttuurijärjestö 
Kalevalaisten Naisten Liitto, 
jolla on nykyään 4000 jäsentä. 

Patsasrahat annettiin 
Talvisodan 
puhjettua hädänalaisten 
auttamiseen. Patsaskin saatiin 
sodan jälkeen kuvanveistäjä 
Emil Halosen 
toteuttamana. 

Liitto omistaa edelleen 
Kalevala Korun, josta on 
tullut alansa johtava yritys 
Pohjois-Euroopassa. 

Vuonna 1989 se osti 
Kaunis Korun ja 2005 
vaikeuksiin joutuneen 
Lapponia Jewerlyn, jonka 
epäonnistuneesti Kiinaan 
ulkoistettu tuotanto 
tuotiin kotiin Pitäjänmäelle.

Strömbergin tontille 
kosken alapuolelle 
rakensi Teräsköysi Oy 
vankan tiilisen 
tehdasrakennuksensa 
1940-luvulla. 

Sen modernisoi 
1966–88 Sanoma Kohopaino, 
jossa painettiin 
mm. Aku Ankkaa. 

Sen jälkeen tiloihin muutti 
Päivälehden arkistosäätiö 
pelkäämättä Mätäjoen tulvia. 

1999 asettuivat taloksi 
Kalevala Koru, Kalevalaisten 
Naisten liitto ja 
Kalevala Korun 
kulttuurisäätiö. 
Myllykallion 
uumenissa kallioluolassa 
on väestönsuojelun
johtokeskus
ja täysin varusteltu 
kriisiajan sairaala.
    

www.kalevalaistennaistenliitto.
fi/knl_esittely.htm
    

fi.wikipedia.org/wiki/Elsa_Heporauta
    

www.metalliliitto.fi/portal/suomi/ahjo/2007/12/artikkelit/?id=1008 
(työntekoa Kalevala Korussa)

Ei kommentteja: