Korva kuulee – jo ennen syntymää Musiikillinen kokemus- ja elämysmaailmamme alkaa jo kauan ennen syntymäämme. Korva on nimittäin ensimmäinen elin, joka kehittyy täyteen toimintavalmiuteen ja myös ensimmäinen aistielin, joka alkaa toimia. Tämä tapahtuu sikiövaiheessa tavallisesti kahdeksannen viikon aikana. Suunnilleen 18-19 viikon kuluttua hedelmöittymisestä korvan kuulokyky on täysin kehittynyt. Sikiö kuulee äidin kehon rytmit samoin kuin sen musiikin, jota äiti raskausaikana kuuntelee.
Tutkimukset kertovat myös sen, että jo sikiö tallentaa kuulemiaan ääniä muistiin. Tämä varhainen ääni-informaatio on tallennettu “kuulomuistimme” äänikirjastoon. Äänen pitkä historia henkilökohtaisessa elämässämme alkaa siis jo varhain, kauan ennen kuin silmämme näkevät päivänvalon.
Ensimmäiset äänikokemuksemme voivat olla myös suorastaan surrealistisia. Ranskalainen tri Alfred A. Tomatis (1920-2001), ”Äänen Einstein” ja ”Korvan Sherlock”, on tutkinut ja matkinut monia ääniä, joita sikiö kuulee syntymää edeltävässä äänimaailmassa. Kelluessaan vesikalvon nesteessä kohdun tummassa ympäristössä sikiö kuulee äidin fysiologian ja puheen ääniä sekä ulkomaailman ääniä äidin kehon kautta suodatettuina.
Kuuden kuukauden ikäinen sikiö liikuttaa kehoaan äidin puheen rytmissä. Tomatiksen mukaan äänikommunikaatio on äidin ja hänen vatsassaan olevan lapsen tärkein yhdysside. Äidin ääni ei anna ainoastaan emotionaalista ravintoa lapselle, vaan valmistaa tätä myös hankkimaan kielitaidon syntymän jälkeen.
Monilla näistä sikiön kuulemista äänistä on melkeinpä arkkityyppinen kvaliteetti, joka muistuttaa luonnollisen elinympäristön tai musiikin ääniä. Äidin hengitysrytmi on kuin valtameren tyrskyt ja hänen sydämenlyöntinsä kuin etäiset rummut. Hänen puheensa kuulostaa hyönteisten kuoron sekalaiselta kudokselta ja hänen ruoansulatuksensa pienen virran kuohuvalta pinnalta.
Nämä ovat perusrytmejä ja –ääniä, jotka ovat mallina olemisellemme maailmassa. Ehkä tämä osaltaan selittää sen, miksi vaikkapa valtameren mainingit tai puron solina vaikuttavat moniin meistä niin voimakkaasti. Me nimittäin kuulemme silloin uudelleen kaikuja painottoman sikiövaiheen äänimaailmoista.
Korva on yksi tärkeimmistä väylistä tiedostamattomaan mieleemme, piilotajuntaamme. Tämä on voitu todeta, kun erilaisia luonnonääniä (kuten valtameren aaltojen, tuulen, delfiinien ja valaiden, heinäsirkkojen ja ihmisten ääniä) on prosessoitu sähköisesti eri oktaaveissa, nopeutettu ja hidastettu, ajettu erilaisten äänisuodattimien lävitse ja “upotettu” erityisesti taajuuksiin, jotka resonoivat aivoaaltojen kanssa.
Mielenkiintoinen erikoisuus tällaisissa ikiaikaisissa luonnollisissa äänissä ja orgaanisissa äänissä on se, että niillä on taipumus kuulostaa toisiltaan eri oktaaveissa. Esimerkiksi delfiinien ja valtameren äänet 64-kertaisesti hidastettuina kuulostavat hyvin samanlaisilta kuin ihmisääni ja jotkut Voyager I:n ja II:n tekemistä avaruusäänityksistä.
Normaalit delfiiniäänet kahdella oktaavilla hidastettuina kuulostavat linnuilta. Merilokkien äänet hidastettuina kahdella oktaavilla kuulostavat puolestaan delfiineiltä. Nopeutettu ihmisääni kuulostaa aluksi linnuilta ja sitten delfiineiltä jne. Näillä kaikilla äänillä on todettu olevan voimakas vaikutus nimenomaan tiedostamattomaan mieleen – korvan kautta.
Korva on yleensä myös viimeinen aistielin, joka lakkaa toimimasta. Tästä syystä sillä on tärkeä rooli esimerkiksi aivokuoleman määrittämisessä. Voimme hyvin sanoa, että ääni on mukana sekä ihmiselämän alku- että päätepisteessä.
Monet suuret säveltäjämestarit ovat olleet pitkällä myös henkisessä kehityksessään. He ovat tallentaneet musiikkiinsa suuria asioita ja virtauksia tuleville sukupolville. On meistä kiinni, haluammeko päästä osallisiksi tästä soivasta aarrelippaasta.
Hyvä musiikki mm. stimuloi ja kehittää kehomme eteerisiä energiapyörteitä, chakroja, joiden hyvinvointi, aktiivisuus ja keskinäinen tasapaino ovat suhteessa terveyteemme. Musiikki vaikuttaa voimakkaasti myös hienokehoihimme, mm. eetteri-, tunne- ja mentaalikehoomme, jotka nekin kaipaavat välillä kunnollisia äänikylpyjä. Esimerkiksi Beethovenin 3. sinfonia, ”Eroica” sekä Brahmsin 1. ja 3. sinfonia eheyttävät hienosti esoteerista anatomiaamme, joka saattaa joskus väsyä henkisessä työssä.
Opiskeluun saa hienoa sykettä ja piristystä mm. Vivaldin, Mozartia ja Brahmsin musiikista. Ylipäänsä barokin aikana (n. 1600-1750) sävellettyjen instrumentaalisten mestariteosten, vaikkapa juuri Vivaldin ja Johann Sebastian Bachin sävellysten, hitaat osat virittävät erinomaisesti aivoja ja lisäävät oppimiskapasiteettiamme, niin kuin monet tutkimukset todistavat. Brahmsin musiikki on mannaa esimerkiksi kirjoittajille, kun taas Chopinin teokset avaavat mystiikan verhoja.
Erkki Lehtiranta
Smiling Stars • www.smilingstars.fi • erkki [ät] smilingstars.fi Erkki Lehtirannan kirjoja:
Musiikin korkeammat oktaavit (Dialogia, 2. painos 2005)
Suomen luonnon valkoista magiaa (yhdessä Leena Niemelän kanssa; Smiling Stars, 2007)
Astrologia ja Henkinen Tie - pyhiinvaellus tähtien valossa (Smiling Stars, 2008)
Kasvien viisaus, kivien muisti (yhdessä Leena Niemelän kanssa; Smiling Stars, 2009)
Tutkimukset kertovat myös sen, että jo sikiö tallentaa kuulemiaan ääniä muistiin. Tämä varhainen ääni-informaatio on tallennettu “kuulomuistimme” äänikirjastoon. Äänen pitkä historia henkilökohtaisessa elämässämme alkaa siis jo varhain, kauan ennen kuin silmämme näkevät päivänvalon.
Ensimmäiset äänikokemuksemme voivat olla myös suorastaan surrealistisia. Ranskalainen tri Alfred A. Tomatis (1920-2001), ”Äänen Einstein” ja ”Korvan Sherlock”, on tutkinut ja matkinut monia ääniä, joita sikiö kuulee syntymää edeltävässä äänimaailmassa. Kelluessaan vesikalvon nesteessä kohdun tummassa ympäristössä sikiö kuulee äidin fysiologian ja puheen ääniä sekä ulkomaailman ääniä äidin kehon kautta suodatettuina.
Kuuden kuukauden ikäinen sikiö liikuttaa kehoaan äidin puheen rytmissä. Tomatiksen mukaan äänikommunikaatio on äidin ja hänen vatsassaan olevan lapsen tärkein yhdysside. Äidin ääni ei anna ainoastaan emotionaalista ravintoa lapselle, vaan valmistaa tätä myös hankkimaan kielitaidon syntymän jälkeen.
Monilla näistä sikiön kuulemista äänistä on melkeinpä arkkityyppinen kvaliteetti, joka muistuttaa luonnollisen elinympäristön tai musiikin ääniä. Äidin hengitysrytmi on kuin valtameren tyrskyt ja hänen sydämenlyöntinsä kuin etäiset rummut. Hänen puheensa kuulostaa hyönteisten kuoron sekalaiselta kudokselta ja hänen ruoansulatuksensa pienen virran kuohuvalta pinnalta.
Nämä ovat perusrytmejä ja –ääniä, jotka ovat mallina olemisellemme maailmassa. Ehkä tämä osaltaan selittää sen, miksi vaikkapa valtameren mainingit tai puron solina vaikuttavat moniin meistä niin voimakkaasti. Me nimittäin kuulemme silloin uudelleen kaikuja painottoman sikiövaiheen äänimaailmoista.
Korva on yksi tärkeimmistä väylistä tiedostamattomaan mieleemme, piilotajuntaamme. Tämä on voitu todeta, kun erilaisia luonnonääniä (kuten valtameren aaltojen, tuulen, delfiinien ja valaiden, heinäsirkkojen ja ihmisten ääniä) on prosessoitu sähköisesti eri oktaaveissa, nopeutettu ja hidastettu, ajettu erilaisten äänisuodattimien lävitse ja “upotettu” erityisesti taajuuksiin, jotka resonoivat aivoaaltojen kanssa.
Mielenkiintoinen erikoisuus tällaisissa ikiaikaisissa luonnollisissa äänissä ja orgaanisissa äänissä on se, että niillä on taipumus kuulostaa toisiltaan eri oktaaveissa. Esimerkiksi delfiinien ja valtameren äänet 64-kertaisesti hidastettuina kuulostavat hyvin samanlaisilta kuin ihmisääni ja jotkut Voyager I:n ja II:n tekemistä avaruusäänityksistä.
Normaalit delfiiniäänet kahdella oktaavilla hidastettuina kuulostavat linnuilta. Merilokkien äänet hidastettuina kahdella oktaavilla kuulostavat puolestaan delfiineiltä. Nopeutettu ihmisääni kuulostaa aluksi linnuilta ja sitten delfiineiltä jne. Näillä kaikilla äänillä on todettu olevan voimakas vaikutus nimenomaan tiedostamattomaan mieleen – korvan kautta.
Korva on yleensä myös viimeinen aistielin, joka lakkaa toimimasta. Tästä syystä sillä on tärkeä rooli esimerkiksi aivokuoleman määrittämisessä. Voimme hyvin sanoa, että ääni on mukana sekä ihmiselämän alku- että päätepisteessä.
Musiikin henkinen noste
Musiikillisia rakenteita on kuultavissa kaikkialla. Luonto ympärillämme ja avaruus kaikessa laajuudessaan sisältävät niitä. Tietysti useimmille musiikki hahmottuu kuitenkin sävellysten ja konserttien kautta. Hyvän musiikin avulla me voimme saada paljon henkistä nostetta elämäämme ja edistää taivaltamme tällä pyhiinvaellusmatkallamme.Monet suuret säveltäjämestarit ovat olleet pitkällä myös henkisessä kehityksessään. He ovat tallentaneet musiikkiinsa suuria asioita ja virtauksia tuleville sukupolville. On meistä kiinni, haluammeko päästä osallisiksi tästä soivasta aarrelippaasta.
Hyvä musiikki mm. stimuloi ja kehittää kehomme eteerisiä energiapyörteitä, chakroja, joiden hyvinvointi, aktiivisuus ja keskinäinen tasapaino ovat suhteessa terveyteemme. Musiikki vaikuttaa voimakkaasti myös hienokehoihimme, mm. eetteri-, tunne- ja mentaalikehoomme, jotka nekin kaipaavat välillä kunnollisia äänikylpyjä. Esimerkiksi Beethovenin 3. sinfonia, ”Eroica” sekä Brahmsin 1. ja 3. sinfonia eheyttävät hienosti esoteerista anatomiaamme, joka saattaa joskus väsyä henkisessä työssä.
Opiskeluun saa hienoa sykettä ja piristystä mm. Vivaldin, Mozartia ja Brahmsin musiikista. Ylipäänsä barokin aikana (n. 1600-1750) sävellettyjen instrumentaalisten mestariteosten, vaikkapa juuri Vivaldin ja Johann Sebastian Bachin sävellysten, hitaat osat virittävät erinomaisesti aivoja ja lisäävät oppimiskapasiteettiamme, niin kuin monet tutkimukset todistavat. Brahmsin musiikki on mannaa esimerkiksi kirjoittajille, kun taas Chopinin teokset avaavat mystiikan verhoja.
Erkki Lehtiranta
Smiling Stars • www.smilingstars.fi • erkki [ät] smilingstars.fi Erkki Lehtirannan kirjoja:
Musiikin korkeammat oktaavit (Dialogia, 2. painos 2005)
Suomen luonnon valkoista magiaa (yhdessä Leena Niemelän kanssa; Smiling Stars, 2007)
Astrologia ja Henkinen Tie - pyhiinvaellus tähtien valossa (Smiling Stars, 2008)
Kasvien viisaus, kivien muisti (yhdessä Leena Niemelän kanssa; Smiling Stars, 2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti