Muisto lapsuudestani
Istun sylissäsi, silmät kiinni. En nuku, olen vain kovin väsynyt. Riisut minulta vaatteet ja laitat yöpuvun ylleni. Toivon ettei tuo hetki sylissäsi päättyisi kovin pian. Tuskin uskallan hengittää.
Rakkaus välillemme muodostui ystävällisyyden hetkestä.
"Pieni vastasyntynyt tyttölapsi, jolla oli monia selkeästi jo päällepäinkin havaittavia synnynnäisiä vikoja, tuotiin sairaalan teho-osastolle toisesta sairaalasta. Koska lapsi oli syntynyt avioliiton ulkopuollella ja hänen vanhempansa olivat kuuluneet eri rotuun, ei hänen isänsä eivätkä tämän vanhemmat käyneet ollenkaan vierailulla. Lapsella oli niin paljon geneettisiä vaurioita, että nopea kuolema näytti hänen kohdallaan väistämättömältä. Hänet lopulta irroitettiin kaikista elämää ylläpitävistä laitteista, mutta koska äiti oli jäänyt toiseen sairaalaan, kukaan ei ollut pitelemässä lasta hänen kuolemansa hetkellä. Eräs lääkäri tarjoutui vapaaehtoiseksi tuohon tehtävään. Hän alkoi keinuttamaan lasta, mutta liike näytti ainoastaan pahentavan lapsen tuskia. Lopulta tuo lääkäri istui aivan paikallaan ja painoi vain lasta kömpelösti ja avuttomana lujasti rintaansa vasten. Sitten tuo lääkäri muisti, mitä eräs toinen lääkäri oli kertonut lapsen elämästä kohdussa.
Korvamme ovat kohdussa ollessamme ilmeisesti kaikkein tärkein aistimme, joten astumme sieltä elämään kuulohavaintojemme perusteella. Kuulemme ulkopuolellamme olevan maailman ennen kuin käsitämme sitä. Maailmaa tuolla kohdun sisällä tahdittaa äidin sydän ja sen lakkaamaton rytmi. Niinpä lääkäri siirsi lapsen entistä lähemmäksi itseään ja painoi sen pienen korvan sydäntään vasten. Pian se alkoi rauhoittua. Kun sen hengitys lopulta lakkasi, lääkärin sydän pysähtyi hetkeksi, sillä he olivat kasvaneet fyysisesti kiinni toisiinsa - siitä ei ollut epäilystäkään. He olivat kohdanneet ja sydämet olivat yhtyneet toisiinsa. Lääkärin huomio oli ollut täydellisesti tuossa lapsessa ja lapsen huomio oli kokonaan sulautunut lääkäriin".
TIE RAKKAUTEEN EI KULJE TUNTEELLISUUDEN TAI RAKKAUTEEN LIITETTÄVIEN KÄSITYSTEN KAUTTA, vaan se on itseään tietoisuutta, jonka sallitaan virrata luonnollisesti. Kun antaa toiselle täyden jakamattoman huomionsa, silloin antaa hänelle Rakkautensa.
Rakkaudella
Tyttäresi......
Istun sylissäsi, silmät kiinni. En nuku, olen vain kovin väsynyt. Riisut minulta vaatteet ja laitat yöpuvun ylleni. Toivon ettei tuo hetki sylissäsi päättyisi kovin pian. Tuskin uskallan hengittää.
Rakkaus välillemme muodostui ystävällisyyden hetkestä.
"Pieni vastasyntynyt tyttölapsi, jolla oli monia selkeästi jo päällepäinkin havaittavia synnynnäisiä vikoja, tuotiin sairaalan teho-osastolle toisesta sairaalasta. Koska lapsi oli syntynyt avioliiton ulkopuollella ja hänen vanhempansa olivat kuuluneet eri rotuun, ei hänen isänsä eivätkä tämän vanhemmat käyneet ollenkaan vierailulla. Lapsella oli niin paljon geneettisiä vaurioita, että nopea kuolema näytti hänen kohdallaan väistämättömältä. Hänet lopulta irroitettiin kaikista elämää ylläpitävistä laitteista, mutta koska äiti oli jäänyt toiseen sairaalaan, kukaan ei ollut pitelemässä lasta hänen kuolemansa hetkellä. Eräs lääkäri tarjoutui vapaaehtoiseksi tuohon tehtävään. Hän alkoi keinuttamaan lasta, mutta liike näytti ainoastaan pahentavan lapsen tuskia. Lopulta tuo lääkäri istui aivan paikallaan ja painoi vain lasta kömpelösti ja avuttomana lujasti rintaansa vasten. Sitten tuo lääkäri muisti, mitä eräs toinen lääkäri oli kertonut lapsen elämästä kohdussa.
Korvamme ovat kohdussa ollessamme ilmeisesti kaikkein tärkein aistimme, joten astumme sieltä elämään kuulohavaintojemme perusteella. Kuulemme ulkopuolellamme olevan maailman ennen kuin käsitämme sitä. Maailmaa tuolla kohdun sisällä tahdittaa äidin sydän ja sen lakkaamaton rytmi. Niinpä lääkäri siirsi lapsen entistä lähemmäksi itseään ja painoi sen pienen korvan sydäntään vasten. Pian se alkoi rauhoittua. Kun sen hengitys lopulta lakkasi, lääkärin sydän pysähtyi hetkeksi, sillä he olivat kasvaneet fyysisesti kiinni toisiinsa - siitä ei ollut epäilystäkään. He olivat kohdanneet ja sydämet olivat yhtyneet toisiinsa. Lääkärin huomio oli ollut täydellisesti tuossa lapsessa ja lapsen huomio oli kokonaan sulautunut lääkäriin".
TIE RAKKAUTEEN EI KULJE TUNTEELLISUUDEN TAI RAKKAUTEEN LIITETTÄVIEN KÄSITYSTEN KAUTTA, vaan se on itseään tietoisuutta, jonka sallitaan virrata luonnollisesti. Kun antaa toiselle täyden jakamattoman huomionsa, silloin antaa hänelle Rakkautensa.
Rakkaudella
Tyttäresi......
1 kommentti:
kyynel vierähti..
Lähetä kommentti